Itse synnyttäneenä tykkään lukea ja kuulla muiden synnytystarinoita. Sen takia haluan myös jakaa omani. Kävin shamaanilla muutamia viikkoja ennen synnytystä ja hän sanoi synnytykseni olevan nopea ja helppo. Sitä se kyllä kieltämättä oli - en tiedä oliko shamaanin sanoilla ja sitä kautta oman mielen psyykkauksella tekemistä asian kanssa, mutta niin siinä meni.
Heräsin toissa sunnuntaiaamuna 5.15 mietoon supistukseen. Nukahdin, kunnes heräsin uudestaan supistukseen. Katsoin kelloa ja edellisestä oli vain reilu 5 minuuttia. Koitin nukkua, mutta tuli kolmas supistus.. Puoli kuusi sanoin Jerelle, että en saa nukuttua kun vähän supistelee, joten menen alas keittelemään kahvia ja katson fiilistäni. Seiskan aikaa kävin sanomassa Jerelle, että soitappa anoppi paikalle. Vaikka supistukset olivat mietoja, niin parin tunnin säännöllisten, reilusti alle 10 min välein tulleiden supistusten vuoksi katsoin paremmaksi lähteä ajoissa sairaalaan.
Jeren äiti tuli noin 8 aikaan. Kävin herättämässä Jeren uudestaan. Soitimme sairaalaan matkalla ja sieltä sanottiin että tulkaa vain tänne tsekattavaksi. Aamupala jäi haaveista huolimatta saamatta, mutta sen verran voimistuivat supistukset automatkalla, että jouduin etupenkillä kääntelehtimään. Siinä vaiheessa ajattelin, että ehkä tämä tyttö haluaa myös syntyä 8. päivänä niinkuin äitinsäkin.
Jaxin synnytyksessä opin jo hengittämisen jalon taidon. Joka supistuksella hengitin oikein syvään ja rauhassa, rentoutin vartaloa ja lantiota, jotta vauva pääsisi mahdollisimman hyvin laskeutumaan. Itselläni oli oikein hyvä fiilis sairaalalle mentäessä. Toki hieman nolotti tulla ”jo” siinä vaiheessa kun itse pystyi hyvin kävelemään, ilmottautumaan ja naureskelemaan. Kirjauduin sairaalaan klo 9 jälkeen.
Kätilö otti minut vastaan ja kävelimme synnytyssaliin. Minulle tehtiin sisätutkimus ja laitettiin käyrille. Otin samalla käyttöön Tens-laitteen, joka oli todella hyvä Jaxin synnytyksessä! Olin 3 senttiä auki. Uskon auenneeni sinä aamuna, sillä koko raskaudessa minulle ei oikeastaan tullut yhtään supistusta etukäteen. Sisätutkimuksen jälkeen supistukset tehostuivat ja pyysin jossain vaiheessa ilokaasun käyttööni. Ilokaasun avulla on vielä helpompi hengitellä syvään ja rauhassa. Oikeastaan koko synnytyksen olin pystyssä - kävelin ympäri huonetta ja kävin hörppimässä kookosvettä. Aina kun supistus tuli, menin ilokaasun luo ja nojailin sänkyyn. Kyselin kätilöltä vähän puudutteen perään ja niimpä sainkin sen 10.30. Silloin tiesin, että sitten kun puudute alkaa lakkaamaan saan alkaa ponnistamaan. Ponnistin jälleen kerran konttausasennosta klo 12.00 ja tyttö oli hyvin liikuttuneen äitinsä sylissä 12.04 isän katsoessa vieressä kyynel silmässä. Maailman onnellisin hetki <3
Nyt muutamassa viikossa ollaan harjoiteltu arkea, ihailtu koko perhe vauvaa, löhöilty, koitettu pestä joka päivä lakanoita, vauvan vaatteita, räsyjä ja rampattu kaupassa. Muutama vaunuretki ollaan myös tehty iltaisin, kun sää on viilentynyt. Päädyin muuten Silvercrossin tuplavaunuihin! Halusin, että vaunut ovat kapeat, muuntuvat helposti yksiköiksi, toimii pitkään näillä kahdella ja ovat laadukkaat! Olen silti vielä todella positiivisesti yllättynyt miten hyvät mekanismit, ohjaus ja laatu vaunuissa on. En koskaan ole nähnyt näin helposti muokkaantuvia vaunuja ja todella helposti kokoonlaitettavia. Pääset tutustumaan lisää vaunuihin täältä: www.jollyroom.fi https://www.jollyroom.fi/lastenvaunut/sisarusvaunut/silver-cross-wave-sisarusvaunut-granite
Terkkuja vauvakuplasta koko sakilta!